Ensimmäisiä uusille pennunomistajille annettavia ohjeita on, että koiranpentua pitää sosiaalistaa. Mitä sosiaalistamisella tarkoitetaan vaikuttaa riippuvan puhujasta. Kenen mielestä koiran tulee päästä leikkimään mahdollisimman monen muun koiran (tai pennun) kanssa, kenen kohdata monenlaisia ihmisiä kotona ja lenkillä. Myös toteutus riippuu henkilöstä. Osa antaa kaikkien vieraiden silittää pentua tai tarjota sille namuja, toiset kantavat sitä sylissään moniin eri ympäristöihin ja osa antaa makupaloja, jotta koiralle jäisi mukava mielikuva esimerkiksi lastenvaunuista.

Tieteellisestä näkökulmasta sosiaalistumisella tarkoitetaan tottumista pentuiän ympäristöön. Parhaiten sosiaalistuminen onnistuu, kun pentuiän ympäristö on mahdollisimman samanlainen kuin aikuisiän ympäristö tulee olemaan. Tällöin pentu sosiaalistuu loppuelämän kannalta oikeisiin asioihin. Ympäristö pitää sisällään monenlaisia asioita, esineitä, ääniä, hajuja, erilaisia ihmisiä ja eläimiä. Lyhyesti pennun tulisi tottua kaikkeen siihen, mitä sen oletetaan aikuisena sietävän. Kasvattajan kotiympäristö voi olla hyvin erilainen kuin pennun uusi koti, varsinkin jos koira tuodaan ulkomailta. Kadulla tai koiratarhalla syntyneen pennun pentuiän ympäristöstä puhumattakaan. Ulkona maaseudulla jo pelkkä ääni- ja hajumaailma ovat hyvin erilaiset kuin kaupungin vilinässä kadulla tai sisällä omakoti- tai kerrostalossa. Erilaiset ohi vilahtelevat asiat ovat myös erilaisia, lapsia, sateenvarjoja, citykaneja, peuroja, traktoreita, kainalosauvoja, hevosia, busseja, rekkoja, polkupyöriä, lehmiä, lastenvaunuja, kauppakasseja… Mihin näistä koira aikuisena reagoi riippuu täysin siitä, mihin se on pentuna tottunut.

Sosiaalistumisella on myös parasta ennen -päiväyksensä. Rodusta riippuen pennun varhainen sosiaalistumiskausi alkaa noin 3-5 viikon ja päättyy noin 12-16 viikon iässä. Aikaa sosiaalistamiselle uudessa perheessä on siis vain 4-8 viikkoa, eikä kukaan tiedä varmaksi koska tietyn yksilön sosiaalistumiskausi päättyy. Siksi on parempi panostaa sosiaalistamiseen jo ennen 12 viikon iässä annettavia rokotuksia ja jatkaa ylläpitomielessä noin puolivuotiaaksi saakka. Aivan, rokotukset siis saadaan vasta kun varhainen sosiaalistumiskausi on päättymäisillään. Jos sosiaalistamisen kanssa odotetaan, että pennulla on rokotukset, ollaan auttamatta myöhässä.

Periaatteessa pennun sosiaalistamiseen riittää se, että eletään aivan normaalia elämää eli tehdään kaikkea sitä, mitä muutenkin tehtäisiin. Silloinhan pentu tottuu kaikkeen mitä se jatkossakin tulee kohtaamaan, eikö? Enemmän työtä sosiaalistaminen vaatii silloin, kun pentu tulee kotiin poikkeutilanteessa, kuten kesälomalla tai etätyösuosituksen aikana. Koko elämä ei ole kesälomaa (valitettavasti) eikä poikkeusoloja (onneksi). Kuukauden-parin jaksoon pitäisi saada sisällytettyä kaikki ne asiat, jotka olennaisesti ovat osana kodin arkea. Esimerkiksi mökillä maaseudun rauhassa, sukulaisilla hevos- tai maatilalla, kaupungin vilinässä, kävelemässä maantien varressa ja metsässä tai reissaamassa junalla tai matkailuautolla on ehkä tarpeen käydä varta vasten, jotta pentu tottuu näihin. Festareita ei ehkä järjestetä talvella, mutta ihmisvilinää voi käydä etsimässä esimerkiksi kauppakeskuksista, koulujen liepeiltä, rautatieasemilta, lentokentiltä ja toreilta. Lisäksi pennun olisi tietenkin tarpeen kohdata eri ikäisiä ja näköisiä ihmisiä. Moni koira joutuu jossakin elämänsä vaiheessa tekemisiin lasten kanssa vaikka niitä ei pentuaikana omassa kodissa olisikaan. Myös muiden eri näköisten ja kokoisten koirien kohtaaminen on usein tarpeen, riippuen siitä tarvitseeko koiran kohdata muita koiria esimerkiksi lenkillä tai sukulaisia tavattaessa. Onneksi sosiaalistuminen ei edellytä lähempää kontaktia vaan ainoastaan sitä, että pentu on tilanteessa rento. Paitsi että pennulle pyritään tarjoamaan neutraaleja tai positiivisia kokemuksia ympäristöstä on tärkeää edetä pennun ehdoilla ja välttää tilanteita, joissa se pelkää.

Mitäs sitten jos aika tai jaksaminen ei riittänyt sosiaalistamiseen, kukaan ei tullutkaan maininneeksi sosiaalistamisen tärkeydestä kun pentu oli pieni tai jos ottaa koiran aikuisena? Joskus kaikki menee hyvin. Näin käy todennäköisemmin jos siirrytään vaikeasta ympäristöstä helpompaan, eli vilkkaasta ympäristöstä rauhallisempaan, jossa koira saa olla enemmän omissa oloissaan. Päin vastoin ei useinkaan onnistu ilman melkoista vaivannäköä. Koira saattaa pelätä sisällä olemista ja kaikkia siellä kuuluvia ääniä tai päin vastoin, riippuen siitä, onko se viettänyt pentuaikansa sisätiloissa vai ulkotarhassa. Tarhakoira on useimmiten sosiaalistunut hyvin muihin koiriin, mutta ihmisten kanssa onkin toinen juttu. Lapsiperheen kotikoira taas sosiaalistuu yleensä monenlaisiin ihmisiin ja elämän ääniin, muttei välttämättä toisiin koiriin. Lopulta kysymys on siitä, mihin oletamme koiran kykenevän. Sosiaalistumiskautensa tarhakoirana viettänyt koira voi olla onnellinen maalla, jossa sillä on mahdollisuus olla paljon ulkona tarhassa. Sisätiloissa ihmisten iholla oleminen ja kaupungissa ulkoilu voi olla sille päättymätöntä kärsimystä. Toisaalta se lapsiperheen koira saattaa ahdistua esimerkiksi julkisessa liikenteessä matkustamisesta tai rakennustyömaan koneista. Nuoren aikuisen yksineläjän koira taas saattaa liikkua rennosti kaupungilla, mutta pelätä lapsia tai muita koiria.

Erinomainen tiivistelmä koiran varhaisten kokemusten ml. sosiaalistamisen vaikutuksesta käytösongelmien kehittymiseen: Dietz, L., Arnold, A. K., Goerlich-Jansson, V. C. & Vinke, C. M. (2018): The importance of early life experiences for the development of behavioural disorders in domestic dogs. Behaviour 155, 83–114. https://doi.org/10.1163/1568539X-00003486