Tämä kirjoitus on julkaistu aiemmin Colliesanomissa ja Whippet -lehdessä.

Kuulutko niihin koiranomistajiin, jotka varaavat huoneen lentokenttähotellista tai suunnittelevat uuden vuoden viettämisen mökillä sivistyksen saavuttamattomissa? Ehkä koirasi alkaa vapista jo kuullessaan tuulen huminan ikkunoissa, laittaa jarrut lukkoon heti, kun lattia on hieman liukkaampi tai rähisee vastaan tuleville koirille lenkillä. Erilaiset pelot ovat koirien yleisimpiä käytösongelmia ja pelokkaan koiran kanssa eläminen saattaa olla raastavaa. Koiran kanssa ulkoilu voi muodostua mahdottomaksi tai ukkosmyrskyt pilata koko kesän. 

Kynsillään liukkaalla lattialla kävelevä tai nurkassa tärisevä koira on helppo tunnistaa pelokkaaksi. Näiden koirien taktiikka on pelottavan asian väistäminen. Osa koirista taas saattaa vaikuttaa pidättyväisiltä, vaikka ne itse asiassa välttelevät pelottavaksi kokemiaan koiria tai ihmisiä. Toisten koirien mielestä hyökkäys on paras puolustus. Osa koirista ehkä murisee tai tekee valehyökkäyksen, toiset saattavat jopa purra pelätessään. 

Hallinta ja ennakoitavuus auttavat selviytymään epämiellyttävistä, kuten pelottavista, kokemuksista. Hallinnan tunnetta voi parantaa antamalla koiralle mahdollisuus valita. Koira saattaa uskaltaa jotakin, mitä se ei muuten uskaltaisi, jos se kokee, että sillä on mahdollisuus poistua tilanteesta niin halutessaan. Pelokasta koiraa ei siis pidä pakottaa kohtaamaan pelkojaan. Sen sijaan sille annetaan mahdollisuuksien mukaan tilaisuus väistää. Hallinnan tunteen lisääntymisen myötä aggressiivisen käytöksen riski pienenee.

Pelokkaalle koiralle kannattaa myös järjestää turvapaikka, johon se voi halutessaan vetäytyä rauhoittumaan ja koulutustilanteessa tauolle. Sopiva turvapaikka voi kotona olla tietty rauhallinen huone, oma peti tai avoinna oleva katettu häkki. Kodin ulkopuolella omistajan läheisyys olisi ihanteellinen turvapaikka. Usein pelokkaat koirat eivät kuitenkaan pysty turvautumaan omistajaansa, vaan tarvitsevat konkreettisemman turvan. Tällöin mukana tuotu häkki tai oma auto voivat auttaa.

Luottamus on avainasemassa, jotta koira voi kokea omistajan läheisyyden turvapaikakseen. Luottamussuhdetta koiraan voi parantaa olemalla koiran tukena kun se pelkää. Turhasta säälittelystä tai huolestumisesta ei ole apua, koira tarvitsee rauhallisen ihmisen tuekseen. Omistaja voi istua koiran kanssa tietoisesti syvään hengittäen tämän ollessa peloissaan. Kättä voi pitää kevyesti painaen koiran pään päällä, selässä tai rintakehällä ja koiran salliessa hieroa hitaasti. Pelkäävää koiraa ei viedä pelottaviin tilanteisiin ehdoin tahdoin. Jos jotakin yllättävää sattuu, pyritään koira pelastamaan tilanteesta mahdollisimman nopeasti.

Ennakoitavuus tarkoittaa sitä, että koira tietää etukäteen, kun jotain pelottavaa on tapahtumassa. Pelosta on helpompaa selviytyä, kun tietää, koska joutuu kohtaamaan pelkonsa. Tämä voi tuntua ristiriitaiselta, mutta asiaa voi ajatella ihmisten pelkojen kautta. Onko helpompaa kävellä huoneen läpi, jossa tiedät olevan jotakin mitä pelkäät, esimerkiksi käärme, mutta et tiedä missä, vai sellaisen huoneen, jossa pelottava asia, kuten käärme, on tietyssä paikassa?

Pelokkaan koiran elämässä rutiinit ovat avainasemassa. Rutiinien luominen arkeen saattaa alkuun tuntua vaikealta, varsinkin jos perheen aikatauluissa on paljon vaihtelua. Kysymys ei kuitenkaan tarvitse olla siitä, että joka päivä olisi samanlainen. Sen sijaan on tärkeää, että koira saa mahdollisuuden valmistautua itselleen pelottaviin asioihin. Heräämisen jälkeen koiran ruokinta ja ulkoilu tapahtuvat aina samalla kaavalla. Perheenjäsenten kannattaa ainakin aluksi sopia keskenään, mitkä ovat koiraa koskevat rutiinit. Ajan myötä jokaisella ehkä on hieman oma tapansa toimia koiran kanssa, mutta se ei haittaa, kunhan yksittäiset ihmiset eivät turhaan muuta omia rutiinejaan. 

Jos koira pelkää ulkona, esimerkiksi vastaan tulevia koiria, lenkkeilijöitä, polkupyöriä, autoja tai lapsia, kannattaa sen kanssa kiertää samaa lenkkiä päivästä toiseen. Lenkit on myös pidettävä niin lyhyinä, ettei koira ehdi kohdata montaa pelottavaa asiaa matkalla. Ulkoiluttajan tylsistyminen on hyvä merkki siitä, että reitin valinnassa on onnistuttu. Pelkäävä koira ei aina saa riittävästi fyysistä liikuntaa, mutta pelkääminen on hyvin kuluttavaa, eikä liikunnasta kynsin ja hampain kiinni pitäminen auta koiraa. Kun koira tuntee lenkin niin hyvin, ettei se enää pelkää suurimmalla osalla ulkoilukerroista, voidaan lenkkiin lisätä uusi pätkä. Pikkuhiljaa koiran vaikutuspiiri laajenee ja liikuntaakin saadaan enemmän.

Pelokkaan koiran elämässä on monia asioita, joita se ei pysty hallitsemaan. Asuinpaikasta ja koiran peloista riippuen ennalta arvaamattomia pelottavia tilanteita tulee myös väistämättä vastaan vaikka kuinka yrittäisimme suojella koiraa. Siksi koiran siedättäminen sille pelottaviin asioihin kannattaa. Siedättäminen aloitetaan niin helpoista tilanteista, ettei koirassa ole nähtävissä pienintäkään merkkiä pelosta. Tilanteita vaikeutetaan pikkuhiljaa jatkuvasti pysyen sellaisella vaikeusasteella, ettei koira pelkää. Usein siedättämiseen pyritään yhdistämään vastaehdollistamista. Vastaehdollistamisessa pelottavasta asiasta pyritään tekemään koiralle mieluisa yhdistämällä se johonkin mukavaan. Siedättäminen ja vastaehdollistaminen vaativat loistavaa koiranlukutaitoa ja käytännön osaamista harjoitusten suunnittelusta. Niissä kannattaakin aina käyttää apuna pelokkaisiin koiriin perehtynyttä ammattitutkinnon suorittanutta eläintenkouluttajaa.

Joskus erityisesti aikuisena puhjenneen pelon taustalla voi olla kipu tai sairaus, jonka varalta koira kannattaa tutkituttaa eläinlääkärillä. Esimerkiksi kipu saattaa tehdä koirasta aiempaa pelokkaamman. Jotkin ikääntyvistä koirista alkavat pelätä ääniä kuulon heikentyessä. Ennen tutut äänet saattavat kuulostaa aivan vierailta, kun osa kuuloalueesta on heikentynyt. Koiran kuuroutuessa kokonaan jäävät äänipelot pois, mutta tilalle voi tulla muuta turvattomuutta kun koira ei enää pysty havainnoimaan ympäristöään entiseen tapaansa. Käytöshäiriöiden hoitoon perehtynyt eläinlääkäri voi myös auttaa pelokasta koiraa. Pelkojen hoitoon on olemassa lääkkeitä, joita voidaan käyttää koulutuksen tukena tai auttamaan koiraa juuri sillä hetkellä, kun se pelkää. 

Erilaiset pelot rajoittavat koiran ja sen omistajan elämään usein kohtuuttomasti. Sitä paitsi pelokkaan koiran kanssa eläminen särkee sydämen. Pelokkuus ja arkuus ovat periytyviä ominaisuuksia, jotka kasvattajien on muistettava huomioida jalostusvalintoja tehdessään. Omia koiria on katsottava kriittisesti ja kysyttävä itseltään, pelkääkö koira, vai onko se aidosti vain pidättyväinen? Kaikkia riskejä ei voi jalostuksessa välttää, muuten jäljelle ei jäisi yhtään jalostuskoiraa. Jokaisen yhdistelmän riskit on kuitenkin tiedostettava ja pennunostajille on kerrottava rehellisesti pennun mahdollisista sekä terveyteen että käytökseen liittyvistä haasteista. 

Pennun omistajalla on myös suuri vastuu. Pentua on ennen kahdentoista viikon ikää syytä kuljettaa mukanaan kaikissa niissä paikoissa, joihin sen on tarkoitus tulla aikuisena. Jos pentu pelkää, ollaan sille tukena ja turvana. Pentu voi istua sylissä kunnes se kokee olonsa riittävän turvalliseksi liikkua omilla tassuillaan. Pelottavia kohteita ei ole pakko aluksi mennä lähelle, vaan pennun annetaan lähestyä niitä omaa tahtiaan tai ohittaa kaukaa. Luotettava omistaja ei vie pentuakaan liian vaikeisiin tilanteisiin. Parhaallakin ennakoimisella elämä tuottaa silti yllätyksiä. Pennun kimppuun saattaa hyökätä aikuinen koira tai mökin kulmalla kasvavaan mäntyyn osua salama. Mitä nopeammin tällaisen tilanteen jälkeen koiran kanssa aletaan työstämään pelkoa, sitä todennäköisimmin siitä selvitään ilman pysyviä haittoja.