Kollega ja Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström kirjoitti Twitterissä tammikuun puolivälissä, että koirista on hirmu paljon iloa, mutta kaikenlaista muutakin. Hän viittasi koiranpentuunsa, jolla on taipumusta ”sisustaa”. Samoissa ajatuksissa oli myös Zazie Todd Psychology Todayn kirjoituksessaan vuoden vaihteessa. Jostain syystä nämä ajatukset olivat juuri nyt poikkeuksellisen lähellä omaakin sydäntäni.
Lemmikin omistaminen on ihanaa, mutta siihen liittyy hirvittävän paljon muutakin kuin ihanuutta. Näitä muita asioita on syytä miettiä jo ennen lemmikin hankkimista, koska muuten lemmikistä voi tulla taakka pikemmin kuin ilonaihe.
Minkä tahansa lemmikin omistamisessa isona osana on siivoaminen. Koiranpentua on sitkeästi kiikutettava ulos säästä riippumatta, jotta se oppisi sisäsiistiksi. Erilaisia vahinkoja joutuu yleensä silti siivoamaan ainakin puolen vuoden ikään saakka ja vielä aikuisenakin jos esimerkiksi koiran vatsa on sekaisin. Aikuista koiraa on ulkoilutettava monta kertaa päivässä ja taajama-alueilla sen jätökset on kerättävä. Kissan ja kanin vessat on siivottava päivittäin ja pienempien lemmikkien häkki vähintään kerran viikossa. Jopa akvaario on siivottava säännöllisesti. Mitä pienempi allas, sen useammin. Tarvetta siivoamiselle (ja kustannuksia) saattaa aiheuttaa myös lemmikin taipumus kuljetella, pureskella, jyrsiä tai raapia kodin esineitä.
Lemmikki myös sitoo omistajaansa. Moni ymmärtää, että koiralle tarvitaan hoitaja jos lähdetään työpäivää pidemmälle reissulle. Vielä on kuitenkin aika yleistä, että jopa kissa saatetaan jättää ilman hoitajaa muutaman yön reissun ajaksi. Lemmikkiä ei saa jättää omiin oloihinsa vuorokautta pidemmäksi ajaksi, vaan jonkun on käytävä tarkistamassa, että sillä on kaikki hyvin. Tämä pätee myös esimerkiksi matelijoihin, joita ei ehkä pidetä yhtä seurallisina kuin nisäkkäitä ja lintuja.
Koirankasvattajillla on tapana mainita, että koiran hankintahinta on vasta lähtöhinta. Sen jälkeen tulee nivaska muita kustannuksia. Jo pennun elämän alkumetreillä se rokotetaan vähintään kahdesti ja tuonti- tai löytökoirasta voi olla tarpeen ottaa verinäytteitä esimerkiksi loissairauksien poissulkemiseksi. Myös kissat ja kanit rokotetaan säännöllisesti. Näihin menoihin on helppo varautua, koska niiden tietää olevan edessä jo hankintahetkellä. Hankalampaa on hahmottaa, että lemmikin hoitaminen vamman, tapaturman tai kroonisen sairauden vuoksi voi tulla melkoisen tyyriiksi. Me suomalaiset olemme niin tottuneet käytännössä maksuttomaan terveyden- ja sairaudenhoitoomme, että eläinlääkärin lasku voi monelle tulla yllätyksenä. Vaikka lasku tuntuu maksajasta suurelta, on ikävä tosiasia, että eläinlääkärit laskuttavat palveluistaan pikemminkin liian vähän kuin liikaa.
Koiran ostohinta on usein jossain 1000-3000€ luokassa. Kissan ja kanin saa paljon tätä halvemmalla pikkulemmikeistä puhumattakaan. Kahden kanin hinta on muutaman satasen ja kaksi kesyrottaa saa muutamalla kympillä. Lemmikin halpa hankintahinta tuntuu joillekin merkitsevän, ettei sen elämälläkään ole juuri arvoa. Uuden saa parilla satasella, miksi siis laittaa esimerkiksi kanin hammashoitoon useita satasia rahaa? Hintaahan kanille tulee sitten kuin koiralle ja uuden rotan voi käydä ostamassa eläinkaupasta edellisen tilalle (todellisia eläinten omistajien kommentteja). Huomauttaisin tässä, että kani voi myös elää yhtä pitkään kuin koira. Miksi se ei ansaitse yhtä hyvää hoitoa?
Kissat ovat tyypillisesti nuorena terveitä, mutta täytettyään kymmenen niillekin alkaa tulla kaikenlaista kroonista vaivaa, joka vaatii eläinlääkärin apua, ehkä jatkuvaa lääkitystä tai erikoisruokavaliota. Yhtäkkiä puoli-ilmainen lemmikki alkaakin maksaa useita satasia vuodessa. Iän karttuessa tuntuu moni ajattelevan lemmikin eläinlääkärikustannuksia ikään kuin sijoituksena. Jos maksan koiran hammashoidosta nyt 400€ ja se kuoleekin puolen vuoden sisään, mitä sain rahalla? Valitettavasti moni vanha kissa ja koira vaatii näitä 400€ hammashoitoja 6-12 kuukauden välein niin kauan kuin hampaita on suussa. Tarvetta voi toki vähentää hyvällä kotihoidolla, mutta vanhan lemmikin opettaminen hampaiden harjaukseen ei ole aina aivan helppo juttu. Myös yksittäisistä isommista, jopa hengen pelastavista, toimenpiteistä joudutaan välillä neuvottelemaan, kun kyseessä on kymmentä ikävuotta lähestyvä koira tai sen ylittänyt kissa. Taas mietitään saadaanko rahalle vastinetta.
Lemmikin omistaminen saattaa joskus aiheuttaa enemmän pettymystä, surua ja turhautumista kuin iloa. Jos olemme etukäteen suunnitelleet lemmikille tehtäviä tai kuvitelleet mielessämme millaista elämämme sen kanssa tulee olemaan, voivat lemmikin ominaisuudet tulla pettymyksenä. Ehkä tulevalla näyttelykoiralla onkin piilokives tai sylinlämmittäjäksi otettu kissa on itsenäistä sorttia eikä välitä kosketuksesta. Lemmikin krooninen sairaus aiheuttaa herkästi omistajassa paljon huolta ja murhetta. Vielä enemmän näitä aiheuttavat käytösongelmat ja -häiriöt kuten eroahdistus, äänipelko ja aggressiivinen käytös. Lemmikin käytösongelmiin liittyy usein myös voimakas syyllisyydentunne, vaikka omistaja olisi kuinka osaava ja tehnyt parhaansa lemmikkinsä hyväksi. Viimeistään lemmikistä luopuminen aiheuttaa surua. Joillekin lemmikin menehtymiseen liittyvä suru voi olla jopa niin voimakas, etteivät he enää koskaan halua lemmikkiä.
Lemmikin opettamisesta (tai kouluttamisesta) voi saada paljon iloa ja sillä voi usein parantaa lemmikin elämänlaatua selvästi. Moni opettaa koiralle temppujen lisäksi erilaisten välttämättömien varusteiden käyttöä ja hoitotoimenpiteitä. Muitakin lemmikkejä kannattaa opettaa osallistumaan omaan hoitoonsa ja kokemaan ihmisen kosketus miellyttävänä. Ennaltaehkäisemällä voidaan välttää monia käytösongelmia, mutta tärkeintä on huolehtia, että opettaminen (tai koulutus) tuntuu sekä itsestä että lemmikistä mukavalta. Jos opettaminen tai kouluttaminen tuntuu taakalta, kannattaa hakeutua eläinten kouluttamisen ammattilaisen juttusille koska me ihmisetkin tarvitsemme onnistumisia jaksaaksemme.
https://www.psychologytoday.com/intl/blog/fellow-creatures/202012/the-downsides-consider-getting-pet
Utelias eläin 