Kissa on metsästäjä

Kaikkihan sen tietävät, kissa on metsästäjä. Kissan tapa metsästää on istuminen ja odottaminen. Kun sopiva saalis sattuu kohdalle, kissa iskee. Kissan tehtävä on siis istua ja odotella, että ruoka tulee kohdalle. Tämän jälkeen seuraa nopea taistelu ja kissa saa ateriansa. Sama toistuu villikissan tapauksessa kymmeniä kertoja vuorokaudessa. Lemmikkikissallakin on voimakas tarve metsästää, mistä ovat todisteena ulkoilevien kissojen rappuselle tuomat lahjat.

Koska minulla ei juuri ole kuvia kissoista, saatte niiden sijaan luontokuvia.
Tässä punatulkku pihapuussamme.

Kissa on aito peto, jonka ruokavaliosta pääosan on oltava lihaa ja joka ei siedä pitkää paastoa. Kissan tarve syödä useita pieniä aterioita päivässä on perinteisesti ratkaistu pitämällä kuivamuonaa aina saatavilla ja antamalla märkäruokaa kerran-pari päivässä. Kissa siis istuu päivät odottamassa, että sopiva saalis sattuisi kohdalle ja syö sen. Tämä saalis vain sattuu olemaan kupissa ja sitä on niin paljon kuin kissalle maistuu. Taistelukin jää melko vähäiseksi. Lisäksi pääosin lihapitoisessa kuivamuonassa on valtavasti energiaa. Siksi melkein puolet eläinlääkärin vastaanotolla käyvistä kissoista on ylipainoisia (Courcier et al. 2010).

Minun nähdäkseni ratkaisu kissojen ylipainoepidemiaan ja moniin käytösongelmiin on sama. Lakataan ruokkimasta kissoja kupista. Kokonaan. Laiska omistaja ottaa muutaman vessapaperirullan hylsyn ja tyhjän kananmunakennon ja laittaa kuivamuonan niihin. Asia kannattaa alkuun tehdä kissalle helpoksi. Jätä kananmunakenno auki ja taita vain toinen pää vessapaperirullasta kiinni. Kylvä näitä eri puolille asuntoa. Märkäruuan voi kaataa/levittää jääpalarasiaan (sellaiseen muoviseen tai silikoniseen, mitä meillä kaikilla on nurkissa ja joista jääpalojen saaminen irti on ärsyttävää). Innokkaampi omistaja voi askarrella vaikka minkälaisia ruokintaleluja (kokeile hakusanoja DIY cat food toy) tai ostaa niitä eläinkaupasta.

Kuten aiemmin mainittu, kissa ei siedä paastoa. Ruuan hankinnasta ei siksi pidä tehdä sille liian vaikeaa. Osan ruuasta on aina syytä olla helpoissa paikoissa ja osan vaikeammissa, oman kissan taitavuustaso huomioiden. Kissan kanssa on myös muistettava, että sen ruuanhankinta koostuu nopeista pyrähdyksistä, ei pitkästä puurtamisesta. Lajityyppillisempi ruokintalelu on siis sellainen, josta tipahtaa intensiivisellä yrittämisellä pieni annos ruokaa mieluummin kuin murunen kerrallaan kärsivällisellä puuhastelulla.

  • Courcier, E. A., O’Higgins, R., Mellor, D. J. & Yam, P. S. (2010). Prevalence and risk factors for feline obesity in a first opinion practice in Glasgow, Scotland. Journal of Feline Medicine and Surgery, 12(10), 746-753.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s