Aloitan blogin kirjoittamisen aiheesta, joka herättää minussa kovasti tunteita. Rehellisyyden nimissä saattaa olla, että koko blogi on oikeastaan perustettu, jotta pääsisin purkamaan tunteitani eläinten käytökseen, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. 

Työpaikallani eläinlääkäriasema Arkissa on jo kauan ollut makupaloja tutkimushuoneessa ja niitä tarjotaan sekä kissa- että koirapotilaille käynnin yhteydessä aina kun se on mahdollista. Kaikille ne eivät kuitenkaan maistu, vaikka ne ovat ihan oikeita ja aika haisevia makupaloja, eivät mitään hypoallergeenisia terveysnappuloita. Joskus käy jopa niin, että koirapotilas on melko rauhallinen kunnes joku erehtyy kaivamaan esiin makupaloja. Suurin osa koirista syö samat makupalat tutkimushuoneen tai eläinlääkäriaseman ulkopuolella jos omistaja ottaa ne mukaansa. Arvaatteko mistä tämä johtuu?

Joskus omistaja pyrkii hämäämään koiraa ruualla esimerkiksi eläinlääkärin pistäessä rokotetta. Sama voi tapahtua kotona kynsiä leikatessa tai tassuja pestessä. Ajatus on hyvä, levoton tai käsittelyyn tottumaton koira pysyy aloillaan keskittyessään syömiseen, eikö? Samalla se oppii, että eläinlääkärillä saa ruokaa ja käynnistä tulee mukava kokemus, vai mitä? Mitä pelottavampaa, vaikeampaa tai kivuliaampaa asiaa tehdään, sitä enemmän ja parempaa ruokaa. Logiikka on pettämätön kunhan mitään ikävää ei tapahdu. Moni koira kuitenkin huomaa pistämisen tai viimeistään rokotteen kirvelyn pistämisen jälkeen. Toisille pelkkä vieraan (tai tutun…) ihmisen käsittely voi olla pelottava kokemus. Eläin oppii, että ruoka kaivetaan esille kun jotain ikävää ollaan tekemässä. Eipä ihme ettei se maistu!

Taitava potilas -kurssilla saatamme joskus käyttää melkein koko neljän kerran kurssin siihen, että koira huomaisi makupalojen olevan turvallisia eläinlääkäriasemalla. Kysymys ei ole ainoastaan siitä, että haluan käyttää makupaloja koiran palkitsemiseen. Kaikki eläimet syövät, muuten ne eivät pysyisi elossa. Kaikkia eläimiä ei kuitenkaan voi palkita ruualla ja se on ratkaistava ensimmäisenä, koska muuten tunnetila oppimiselle on väärä. Minulle syömättömyys on merkki pelosta, ahdistuksesta tai kiihtymisestä. Luottamusta ja turvallisuudentunnetta on mahdotonta rakentaa pelon päälle.

Jos sitä ruokaa ei kerran saa antaa eläimelle tutkimuksen aikana, koska sitä sitten käytetään? Ruoka on palkkio koiralle kestämisestä. En edellytä että koira käyttäytyisi “hyvin” tutkittaessa. Haluan kertoa sille, että mitä teenkin aion maksaa siitä ruualla. Eläimet eivät käyttäydy eläinlääkäriasemalla huonosti kurittomuuttaan, vaan koska ne pelkäävät. Pelkäävää koiraa tutkin usein hetken aikaa ja palkitsen sitten. Tutkin vähän lisää ja palkitsen uudestaan. Lopulta rokotan ja palkitsen vielä. Sitten koira saa tulla tutkimuspöydältä lattialle ja saa ehkä vielä yhden tai muutaman makupalan. Näin tutkiminen alkaa ennustaa koiralle makupaloja, eivätkä makupalat tutkimista.

Tietenkään kouluttamiseen ei ole aikaa tai mahdollisuutta kaikilla tutkimuskäynneillä ja jos eläin ei syö, on asiat vain tehtävä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Tarjoan kuitenkin aina makupalan hyvän tahdon eleenä, vaikka eläin ei sitä ottaisikaan. Ehkä se ensi kerralla maistaa!